karhuja, susia ja yöttömiä öitä

Juhannusviikolla, kun Suomen luonto on vehreimmillään ja aurinko ei laske lainkaan, lähdimme kaverini Juha-Pekka Paanasen kanssa kuvausreissulle Itä-Suomeen. Tavoitteenamme oli ikuistaa karhuja ja susia tupasvillasuolla, keskellä Suomen yötöntä yötä. Tämä oli seikkailu, joka ei tulisi unohtumaan.

Ensimmäinen etappi: Patvinsuo

Matkamme alkoi Lieksasta, jossa leiriydyimme erämaahenkiselle mökille lähellä Patvinsuon Kansallispuistoa. Heti ensimmäisen illan retki tarjosi jännittäviä hetkiä, kun näimme karhun ylittämässä tietä vain viiden minuutin ajomatkan päässä mökiltä. Karhu ilmestyi tielle juuri, kun J-P oli sanonut, että onkohan täällä karhuja. Meidät nähtyään karhu kääntyi salamannopeasti takaisin tulosuuntaansa ja hävisi metsään pienen kumpareen taakse. Menimme tutkimaan tiehen jääneitä jälkiä, samalla ympärillemme vilkuillen ja miettien, oliko karhu varmasti mennyt pois tai oliko se yksin liikkeellä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näimme karhun luonnossa ilman ruokintaa. Jännittävä ja ikimuistoinen kokemus, vaikka tilanne oli nopeasti ohi.

Patvinsuolla teimme pienen kierroksen kuvaten upeaa suoluontoa ja -maisemia. Reitin varrella näimme jälkiä majavasta viehättävässä purossa, mutta itse majava pysyi piilossa. J-P lennätti myös dronea, jolloin saimme hienon käsityksen Patvinsuon valtavasta erämaa-alueesta. Tuumasimme, että tänne täytyisi joskus tulla ihan ajan kanssa tutkimaan paikkoja.

Patvinsuolta pois tullessamme tien varressa oli naarashirvi, jota kuvasimme aika kauan, koska se liikkui tien suuntaisesti välillä pysähtyen meitä katsomaan. Itse pääsin ensimmäistä kertaa kuvaamaan hirveä näin läheltä. Senkin puolesta reissu alkoi onnistuneesti.

Seuraava kohde: Kuhmo ja valokuvaussafari

Seuraavana päivänä suuntasimme Kuhmoon, missä osallistuimme ammattivalokuvaaja Lassi Rautiaisen (Wildlife Safaris Finland) valokuvaussafarille. Etukäteistiedustelun mukaan Lassin kojuilla on hyvät mahdollisuudet päästä näkemään karhuja ja susia jopa yhtäaikaisesti, mutta myös muita eläimiä, kuten ahmoja ja merikotkia. Tukikohtamme oli Kuikan vanha metsäkämppä lähellä Venäjän rajaa, ja varsinaiset kuvauspaikat sijaitsivat rajavyöhykkeellä.

Valitsimme eri kojuvaihtoehdoista oppaan suosituksesta kuvauspaikaksi avonaisen suon, jossa etenkin suden näkemiseen on kuulemma parhaat mahdollisuudet.

Iltapäivällä viiden aikaan siirryimme kuvauskojulle, jossa on tarkoitus olla seuraavaan aamuun asti. Kojussa oli patjat lepäämistä varten sekä kuivakäymälä. Ulos ei saa mennä koko aikana, etteivät eläimet säikähdä. Tunnelma kojussa oli odottava ja kuuma, kuin saunassa, mutta se ei haitannut innostustamme.

Yön villi luonto

Ensimmäisten tuntien aikana kuvasimme lähinnä korppeja. Keli oli aurinkoinen ja lämmin. Illalla seitsemän aikoihin näimme ensimmäisen suden, joka viipyi alueella vain hetken. Myöhemmin illalla yhdentoista aikoihin suolle saapui kaksi sutta, uros ja naaras, jotka tonkivat ruokakätköjä ja merkitsivät reviiriään. Nämä sudet viipyivät näkösällä lähes tunnin ajan.

Yöllä noin klo 2:20 suolle ilmestyi karhu. Ihmettelimme karhun muhkuraista olemusta, mutta myöhemmin saimme tietää, että se oli nälkiintynyt talven jäljiltä, minkä vuoksi sen luut erottuivat selkeinä muhkuroina.

Karhun ajoitus oli erinomainen, koska aurinko oli juuri nousemassa. Karhu käyskenteli edessämme ja siirtyi suoraan täydelliseen vastavaloon kultaisen hetken valaistessa maiseman keltaiseksi. Karhu viipyi suolla aamu neljään saakka ja poistui sen jälkeen metsän siimekseen.

Suolle laskeutui aamuyöstä myös kaksi kurkea, joiden vierestä kulki myöhemmin yksinäinen susi. Hämmästyimme, kun kurjet ja susi eivät juurikaan välittäneet toisistaan.

Kohtaamisten yö

Ensimmäisen yön jälkeen palasimme tukikohtaan nukkumaan. Pienen levon jälkeen olimme valmiita toiseen kojuyöhön. Kirkas aamu oli muuttunut päivän aikana sateiseksi ja pilviseksi, mutta se ei lannistanut innostustamme. Kelin viilennyttyä, kojussa oli nyt sopivan lämpöistä, mutta itikoita oli runsaasti, joten niiden varalta kannattaa valmistautua.

Toisena iltana meillä oli läppärit mukana ja tarkoituksena oli käydä ensimmäisen kojuyön kuvia läpi. Ensimmäiset tilanteet alkoivat kuitenkin niin nopeasti, että kauaa ei läppäreillä ehditty olemaan.

Ensimmäinen susi saapui jo puoli kuudelta illalla. Märkä susi oli vaikuttava näky. Kuvaamisen kannalta olikin onni, että sääolosuhteet vaihtuivat ja pääsimme kuvaamaan eläimiä sateen kastelemina.

Illan aikana näimme kaukana kelopuussa ison merikotkan, jota kuvasimme teleobjektiiveillamme. Merikotka ei saalistanut, vaan istui suon laidalla olevassa puussa lähes aamuun asti. Se ei paljoa sateesta piitannut.

Alkuyö jatkui sateisena ja hiljaisena. Olimme molemmat nukahtaneet, mutta kuin ihmeen kaupalla, havahduin hereille puolen yön aikoihin. Kun katsoin ulos kojusta, niin suolle oli ilmestynyt karhu ja kaksi sutta. Herätin nopeasti J-P:n. Karhu oli sama nälkiintynyt yksilö edellisaamusta ja susipariskunta oli myös sama, kuin aiemmin nähty.

Sudet ja karhu lähestyivät suolla toisiaan. Ensin urossusi haastoi yksinään karhun, joka kuitenkin antoi sille lähtöpassit. Seuraavaksi susipariskunta lähestyi karhua yhdessä ja ehkä ne vaistosivat karhun heikon kunnon, koska pystyivät ajamaan sen ruokinnalta pois. Normaalisti voimissaan oleva karhu ei yksittäisistä susista piittaa, vaan se voi jopa istahtaa mättäälle, eikä välitä susista mitään.

Susien ja karhun yhteenotto tapahtui niin hämärässä, että oman kaluston valovoimaisuus joutui koville. Välttääkseni pimeitä kuvia, jouduin ottamaan kuvat pitkällä valotusajalla. Pitkä valotusaika toimikin loppujen lopuksi mukavana tehosteena luoden liikkeen tuntua ja maalauksellisuutta kuviin.

Loppuyö oli rauhallinen ja aamu valkeni kirkastuen. Ennen kojusta poistumista ehti vielä kuitenkin tulla odotettu tilanne, kun yöllä pois ajettu karhu ja yksinäinen susi tulivat suolle yhtä aikaa. Tämä kaksikko ei ärhennellyt toisilleen, vaan katsoivat hetken toisiaan silmiin ja lähtivät sen jälkeen omille teilleen, korppien seuratessa taustalla.

Kaksi yötä kojussa olivat takana, ja vaikka väsymys painoi, olimme onnellisia. Saimme kokea upeita hetkiä luonnon keskellä ja ikuistaa ainutlaatuisia kohtaamisia. Ahma jäi tällä kertaa näkemättä, mutta jääpähän jotain tavoitteeksi seuraavalle reissulle.